Suomalaisia muotoilijoita ja oma säilytin

Eli ensimmäisillä tunneilla tutustuimme suomalaisiin muotoilijoihin, joista erityisesti nousi esiin Kaj Franck. Kaj Franck on yksi arvostetuimmista suomalaisista muotoilijasta ja hän sai jopa professorin arvonimen 1972. Hänet tunnetaan kansainvälisesti erityisesti keramiikka- ja lasitöistään, sekä kierrätyksen puolestapuhujana. Franckin tyyli oli hyvin simppeli ja hän pyrkikin käytännöllisyyteen ja yksinkertaisuuteen. 

Kotoa meidän piti etsiä jonkun tyypin suunnittelemia astioita ja ottaa niistä kuvia kouluun muiden näytille. Kyllä niistä vähän sai inspiraatiota. Tässä pari omaani.

Tässä siis Kaj Franckin muumimuki

Tässä näkee Kaj Franckin käytännölisyyden ja yksinkertaisuuden

 Pohjassa luki TT huittinen 

 Ei tietoa kenen

Marimekon Mariskooli. Ymmärsin että sen alkuperäistä suunnitelijiaa ei tarkkaan tiedetä

Alvar Aalto- Aalto-malja

Kaj Franckin innoittamina meidän piti suunnitella oma säilytysrasia jollekin asialle siten, että muoto palvelisi hyvin käyttötarkoitusta. Lähdin ensin miettimään jotakin abstraktia ja mieleeni tulikin säilytin paholaiselle tai pahalle mielelle. Sinne olisi helppo sujauttaa paholainen mutta astiaa olisi epämukava pidellä ja astian suljettua sen saisi auki vain rikkomalla astian. Ajatus tuntui kuitenkin pöhköltä, joten lähdin miettimään uutta.

Mieleen ei tuntunut tulevan mitään katselin vain ikkunasta ulos masentavaa synkkää ilmaa. Silmiini kuitenkin sattuivat korkeat männyt, joista sain idean tehdä männyn neulasille säilytysrasian. Ajattelin että rasia olisi vain kolmelle neulasella ja että niille olisi oma lokero, mutta päädyin lopulta puun muotoiseen neulasten säilytysrasiaan.

Aloitin tekemällä pohjan kartio osuuden ja sitten puunrungon. Tein kyseiset osat kaulitsemalla ohuen levyn ja taittamalla sen muotoon ja liittämällä lietteellä. Alkuun meinasi tulla moka kun en vanhoista savikurssien opeista muistanut että pinta pitää rikkoa ensin jotta liete tarttuisi paremmin ja kestäisi. Oksat ja juuret liitin samaan tapaan ja tein ne vain muovaamalla ne pötköksi :D

Lasitteen levitin siten että muuten kokonaan lasitetta paitsi että pistin oksiin ja juuriin hieman ohkaisemman kerroksen, jotta sain karheamman pinnan. Olin kuitenkin pettynyt, koska en ollut ottanut lasitetta oksista ja juurista tarpeeksi pois niin pinnasta ei tullut tarpeeksi karhea. Lisäksi huomasin että alaosasta olisi kannattanut ottaa kokonaan pois niin rungon muoto olisi korostunut. Muuten kyllä puun runkoon olin tyytyväinen, koska pinnasta tuli kivasti kiiltävä.

Loppuun vielä tietoa suomalaisista muotoilijoista. Tekstin kopioimme täältä http://oppimateriaalit.jamk.fi/taideteollisuus/skandinavia/suomi/  

Lisäksi meidän piti kunkin muotoilijan kohdalle liittää kuva mielestämme kivoimmaista muotoilijan tuotoksesta. 

Suomalaiset muotoilijat

1950- ja 1960-luvut, Suomi

kuvassa Maija Isolan Kaivo-kangasta (Marimekko)

Taidekeramiikka ja lasimuotoilu

Tapio Wirkkala työskenteli Iittalan lasitehtaalla, jossa hän suunnitteli muun muassa kansainvälisesti palkitun Kantarelli -lasimaljakon (1946). Wirkkala teki kokeiluja erilaisten materiaalien ja muotojen kanssa. Hän kehitteli esimerkiksi lasiin niin sanotun jääpinnan, joka on nähtävissä tänäkin päivänä muun muassa Finlandia -vodkapullossa. Hän suunnitteli myös hopeaesineitä ja -koruja. Wirkkala työskenteli yhdysvaltalaisen Raymond Loewyn suunnittelutoimiston palveluksessa (Loewystä lisätietoa 5J Styling -osassa). Wirkkala: Kantarelli (Wikipedia).

Valitsin tämän hienon jäisen pinnan vuoksi. Olisi kiva nähdä tälläinen sisältä valaistuna.

Kaj Franck oli Arabian tehtaan muotoilijoita. Hän suunnitteli muun muassa Kilta -sarjan jo 1940-luvulla, jossa kiteytyvät hänen muotoilun ominaispiirteensä: selkeä perusmuoto, monikäyttöisyys, pinottavuus, uuninkestävyys ja edullisuus. Franck on tullut tunnetuksi myös lasisista Nuutajärven juomalaseista ja kannuista.

Tykkäsin tämän malajakon väreistä

Timo Sarpaneva suunnitteli muun muassa lasiesineitä, patoja ja kattiloita sekä erilaisia tekstiilejä. Sarpanevan muotoilemat tuotteet keräsivät lukuisia palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa, esimerkiksi hänen Orkidea -lasimaljakko (1954) palkittiin Milanon Triennalessa vuonna 1954. Sarpanevan Valurautapata (1960) saavutti suursuosion ja on yhä tuotannossa. Sarpaneva: Orkidea (Designlasi.com)

Tässä pidin erityisesti sinisestä lasista ja muodot ovat hienoja ja yksinkertaisia

Nanny Still toimi lasiesineiden muotoilijan Riihimäen lasitehtaalla. Hän yhdisteli rohkeasti erilaisia väriyhdistelmiä ja käytti rajuja muotoja suunnittelussaan. Stillin monipuolinen tuotanto sisälsi kuitenkin myös asiallista ja joka kotiin sopivaa edullista käyttölasitavaraa, muun muassa Harlekiini -sarja 1960-luvulta. Still: Harlekiini (Designlasi.com)

Tässä kuviot pistivät silmään

Valaisin- ja huonekalumuotoilu

Suomalaisessa valaisinmuotoilussa keskityttiin valaistusratkaisuihin, mistä seurasi valaisimien yksinkertainen muotokieli. Huonekalumuotoilussa otettiin käyttöön uusia materiaaleja, kuten muovi ja vaahtomuovi sekä lasikuitu. Vaalea kiillotettu koivu sekä mänty olivat suosittuja raaka-aineita, myös ylellinen jalopuuviilutus, esimerkiksi tiikistä.

Liisa Johansson-Pape toimi huonekalu- ja valaisinsuunnittelijana eri organisaatioissa ja suunnitteli paljon julkisten tilojen valaistuskokonaisuuksia. Hänen periaatteenaan oli, että valaisimen muoto on alisteinen tekniselle toimivuudelle. Hän suunnitteli valaisimia metallista, akryylista ja lasista. Johansson-Pape oli kansainvälisesti tunnettu valaisinsuunnittelija ja hänen Kulmikas sipuli -valaisin 1954 palkittiin vuonna 1954 Milanon triennaalissa kultamitalilla.

Kaikki muut vaikuttivat rumilta joten päädyin tähän yksinkertaiseen lamppuun.

Ilmari Tapiovaara oli Asko Oy:n, aikansa suurimman suomalaisen huonekalutehtaan, suunnittelija ja taiteellinen johtaja. Tämän lisäksi hän työskenteli ulkomailla eri suunnittelutehtävissä. Tapiovaara ihaili Alvar Aallon muotoilua ja halusi edistää funktionalismin (lisätietoa funkiksesta 3J Funktionalismi -osassa) muotokieltä omassa tuotannossaaan. Tapiovaaran suunnittelun lähtökohtana oli pyrkimys inhimillisen ja valoisan asuinympäristön luomisen, kalusteet olivat aina osa isompaa arkkitehtonista kokonaisuutta. Tapiovaara on tunnettu pinottavista, sarjavalmisteisista ja ergonomisista tuoleistaan, esimerkkinä opiskelija-asuntolaan vuonna 1946 suunniteltu Domus-tuoli (Wikipedia).

Selkänoja ja musta maali ovat hieno yhdistelmä

Antti Nurmesniemen laaja ja monipuolinen tuotanto ulottuu astioista huonekalujen, metrojunien ja interiöörien suunnitteluun. Hänet palkittiin Milanon Triennaalessa jo 30-vuotiaana hopeamitalilla. Nurmesniemi sai toiminnallaan teollisuuden kiinnostumaan muotoilusta ja teollisuusyritykset panostamaan merkittäviin muotoiluhankkeisiin. Nurmesniemen kuuluisimpia töitä emalisten kahvipannujen ohella on Palace-hotellin saunaan vuonna 1952 suunniteltu saunajakkara, joka on yhä Artekin tuotannossa.

Yksinkertainen ja palvelee hyvin käyttötarkoitustaan

Eero Aarnio aloitti kokeilevan huonekalusuunnittelun käyttäen materiaalinaan muoveja, kirkkaita värejä sekä orgaaneja muotoja. Hän rikkoi perinteisen suunnittelun normeja ja saavutti kansainvälistä huomiota pop-henkisillä huonekaluillaan. Aarnion tuotannon tunnetuimpia esineitä ovat Pallo- (1963), Pastilli- (1968) ja Kupla- (1968) tuolit.

nämä olivat varsin veikeitä ja hienoja

Yrjö Kukkapuro opiskeli Ilmari Tapiovaaran johdolla ja jatkoi tämän aateperintöä. Kukkapuron muotokielen perustana on yksinkertainen ja selkeä toiminnallisuus, joka on toteutettu näyttävästi. Kukkapurolle tärkeää on ollut myös materiaalien käytön ja niiden luonnollisen muotokielen huomioiminen. Esimerkkinä Kukkapuron tuotannosta on Karuselli -tuoli vuodelta 1964.

Tuolin väritys ja kapea runko kiehtoivat 

Pirkko Stenros on toiminut sisustusarkkitehtinä ja muotoilijana jo 40 vuoden ajan. Stenros tunnetaan Muurame -kalusteiden muotoilijana. Hänen kiinnostuksen kohteena on ollut erityisesti kodin visuaalisen ympäristön kehittäminen ja lasten huonekalut. Stenrosin kehitystyön tuloksena on syntynyt elementtihuonekaluja sekä huonekalujen modulijärjestelmä. Lisäksi hän on suunnitellut koruja. Stenros:Muuramen Moduli (1953).

Yksinkertainen ja selkeä 

Teollinen muotoilu

Suomalainen teollisuus vahvistui, markkinat monipuolistuivat ja kysyntä kasvoi 1950-luvulla. Samanaikaisesti uusia muotoilun ammattilaisia koulutettiin teollisuuden tarpeisiin. Sotakorvaustuotannon myötä metalliteollisuus ryhtyi käyttämään muotoilijoita kulutustavaratuotannossa. Muotoilijat vastasivat myös tuote-, laite- ja ympäristösuunnittelusta.

Länsikaupan kasvaessa 1960-luvun alussa tekstiili- ja kalustetuotannon viennillä oli jo kansantaloudellista merkitystä. Suomalaisella teollisuudella oli rohkeutta panostaa ennakkoluulottomaankin muotoiluun.Taideteollisuuden mahdollisuuksia osattiin käyttää hyväksi ennakkoluulottomasti niin, että tuloksesta hyötyivät sekä alan ammattilaiset, teollisuus kuin välillisesti koko kansakunta. Esimerkkinä 1950- ja 1960 -lukujen teollisesta muotoilusta: Fiskars ja Hackman.

Kiiltävä ja kauniit muodot

Korumuotoilu

Björn Weckström on kuvanveistäjä ja korumuotoilija, joka on työskennellyt Lapponia Jewelry Oy:n muotoilijana vuodesta 1963. Weckströmin muotokielen taustalla ovat Lapin kultalöydöt. Hän on yhdistellyt rohkeasti koruissaan eri materiaaleja, esimerkiksi hopeaa ja akryyliä. Weckström on saavuttanut suurta kansainvälistä mainetta ja tunnetuin hänen koruistaan on luultavasti Star Wars -elokuvien Prinsessa Leian käyttämä Planetaariset laaksot (1969) -kaulakoru.

Kuuntele Björn Weckströmin haastattelu: Pauliina Tuomola: Korumuotoilun guru Björn Weckström, Deski

monimutkaisia muotoja ja metallinen pinta on kiehtova, sekä erikoinen liittäminen

Tekstiili- ja vaatesuunnittelu

Tekstiili- ja vaatesuunnittelun taustalla vaikutti suomalainen käsityöperinne. 1950-luvun nuorisokulttuuri sai aikaan uuden ajattelutavan muodin ja pukeutumisen alalla. Suomalaiset tekstiili- ja vaatesuunnittelijat omaksuivat hyvin omaleimaisen muotokielen, johon kuului muun muassa isot ja selkeät kuviot. Erikoisuus kiinnosti ja kansainvälistä menestystä tuli tekstiili- ja vaatesuunnittelijoillekin. Aikakaudella syntyi myös design-vaateajattelu.

Tekstiilitaiteilija Armi Ratia perusti vuonna 1951 Marimekko Oy:n, joka keskittyi taiteellisten painokankaiden tuotantoon. Marimekon tuotevalikoima koostui perusvaatteista ja monikäyttöisistä kankaista. Marimekolla työskenteli maan nimekkäimmät tekstiili- ja vaatesuunnittelijat: Maija Isola(esimerkiksi Unikko- ja Lokki-kankaat), Annika Rimala (esimerkiksi Tasaraita -trikoovaatteet) ja Fujiwo Ishimoto (esimerkiksi Lepo-, Taiga- ja Maisema-kankaat). Marimekon tekstiileille tyypillistä on perusvärit tai syvät murretut sävyt sekä odottamattomat väriyhdistelmät. Tutustu Marimekko-dokumentteihin Ylen Elävässä arkistossa, esim. Armi Ratia ja Marimekon kulta-aika (Yle.fi, Elävä arkisto).

Tekstiilitaiteilija Vuokko Eskolin-Nurmesniemi perusti vuonna 1964 Vuokko Oy:n ja toimi myös Marimekon suunnittelijana (esimerkiksi Jokapoika -paita). Vuokon tuotteille tyypillistä oli kankaan ja liikkuvan vartalon yhdistäminen, mikä tuli esiin muun muassa iltapukujen suunnittelussa. Vuokon tuotevalikoimiin kuuluivat pelkistetyt perusvaatteet sekä uniikit asut ja asukokonaisuudet.

Kukat ovat aina kauniita 

Eva Brummer on suomalaisen modernin ryijytaiteen uranuurtaja ja kehittäjä. Hän on suunnitellut ryijyjä jo 1930-luvulta alkaen. Brummer kehitti uuden toteutustavan, jossa hän luopui ruutupiirroksesta ja teetätti ryijynsä luonnoksen ja lankojen perusteella. Brummer saavutti kansainvälistä menestystä ryijyillään, joista yksi tunnetuin on Zeebra (Kaspaikka.fi) vuodelta 1950.

Hienot ruskaiset värit

Dora Jung suunnitteli monipuolisesti erilaisia tekstiileja, muun muassa kodin käyttötekstiilejä, kirkkotekstiilejä ja julkisiatekstiiliteoksia. Hän kehitti ja uudisti suomalaisen damastitekniikan ja sai lukuisia kansainvälisiä palkintoja, esimerkiksi Grand Prix -palkinnot Milanon Triennaaleissa vuosina 1951, 1954 ja 1957. Vuoden 1957 Grand Prix -palkintonsa Jung sai Viivaleikki (1957) -pöytäliinallaan. Kuvia Dora Jungin tuotannosta (MTV3.fi).

Jälleen yksinkertaisuus ja kuviot hienoja

Lähteenä:

• Hagelstam, Wenzel, 2003. Uusi antiikkikirja 1900-1980. WSOY, Helsinki
• Seppälä-Kaven, Ulla, 2008. Muodon ajat, katsaus muotoiluun 1800-luvun lopultanykypäivään. Turun ammattikork. oppim. 8.
• Vihma, Susann, 2002. Ornamentti ja kuutio. Johdatus modernin muotoilun historiaan. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
• Visioita. Moderni suomalainen muotoilu. Toimittanut Anne Stenros. Otava, Keuruu, 1999.